Mitä tahansa asiaa koitetaankin edistää, niin näinä päivinä asia tyssää rahaan. Nyt on lama. Menee huonosti. Pitää säästää. Ei voi ostaa mitään. Tämä on monen itseään järkevänä pitävän kansalaisen kanta.
Mutta mihin sitten säästetään laman uhatessa? Miksi juuri lama saa ihmiset säästämään entisestään?
Edes satasen nipistys kuussa ei mitenkään korvaa tulevaa työpaikan menetystä. Muutama extratonni tilillä ei estä ylilainoitetun talon pakkomyyntiä. Lama ei laske työntekijän palkkaa suoraan ja automaattisesti. Rahaa on elämiseen ihan samalla tavalla käytössä.
Miten olisi, jos vain jatkettaisiinkin elämistä ja järkevää kuluttamista? Raha kiertäisi ja kiertäessään ruokkisi monia yrityksiä, valtiota ja sitä kautta takaisi työpaikkojen säilymistä jatkossakin. Kiertäessään se palaisi työpaikkoina ja palveluina käyttäjänsä luo. Ihana ajatus.
Peruskuluttaja haluaa palvelut ja kulutushyödykkeet halvalla. Kun ajatellaan vain omaa lompakkoa, unohtuu se perusajatus, jolla tämä yhteiskunta pyörii. Kun kuluttaja lyö rahahanojaan kiinni miettimättä kokonaisuutta keskittyessään vain oman pesän näennäiseen hyvinvointiin, hän kaivaa maata myös omien jalkojensa alta tehokkaasti ja lama syvenee.
Samantyyliseen halpaan menevät yrittäjät. Kun haetaan voittoa itselle, ei yrittäjä ajattele yhteiskunnan taloutta tai asiakkaan velkaantumista, likviditeetin romahtamista. Henkilökohtainen halu tulouttaa mahdollisimman suuret voitot itselle, yleensä vielä mahdollisimman nopeasti, ohittaa luonnollisesti tarpeen työpaikkojen luomisesta muille yhteiskuntalaisille. Yrityksen tarkoitushan on tehdä voittoa. Valtion tehtävä on huolehtia työllisyydestä.
Ikävä kyllä tällä hetkellä moni yrittäjäkin on taloudellisissa vaikeuksissa. Yritys ei investoi, ei tee hankintoja - ei ruoki muita yrityksiä, joissa on myös työpaikkoja.
Ja valtio - se se vasta vaikeuksissa onkin.
Kun maamme asukkaista (5,4 miljoonaa) lasketaan karkeasti varovainen 67% työssäkäyviin asukkaisiin, päästään lukuun 3,6 miljoonaa. Jos näistä jokainen vähentäisi kaupallista kulutusta huonon taloussuhdanteen takia edes 100€ vuodessa, tarkoittaisi se 360 miljoonan euron puuttumista rahavirroista. Puhuttaisiin siis 0,36 miljardin vajeesta, joka seisoisi ihan tavallisten työelämässä olevien ihmisten tileillä ja lompakoissa.
Pelottava ajatus, jos tuo summa olisikin suurempi?
Puhuttaisiinko samalla monesta katoavasta työpaikasta, kaatuvista yrityksistä?
Tuskin, sillä tosiasiassa luvut ovat vieläkin kovemmat. Suomalainen kotitalous säästää mediaanin mukaan 200 euroa kuukaudessa. Kotitalouksia oli vuonna 2009 2,5 miljoonaa. Euroja säästetään näiden lukujen mukaan 6 miljardia.
Mikäli ohitetaan mediaani ja katsotaan keskimääräistä säästämistä, luku enemmän kuin kaksinkertaistuu 12,9 miljardiin.
Toiselta kannalta katsottuna, säästämisaste on Suomessa heilunut viime vuodet nollan molemmin puolin. Väki on siis ajoittain kuluttanut enemmän kuin on saanut euroja ansaittua. Samaan aikaan yrityksillä on mennyt hyvin. On tuotettu ja kulutettu liikaa? Eletty yli varojen? Korjausliikkeelle on siis tarvetta eikä säästäminenkään ole pahasta.
Lama on tulos tasapainnottomasta tilasta taloudessa. Pullasta ei voi viedä vain rusinoita. Etenkään, jos siihen pullaan ei ollut alunperinkään varaa. Lama on kuin kansakunnan ulosmittaus.
Lama ei ole kuitenkaan huono asia, kuten ei ulosmittauskaan. Laman tehtävä on asettaa palikat takaisin tasapainoon. Rahan määrä maailmassa on vakio ja rahavarojen ajautuessa epätasapainoon, on tilanne stabiloitava oikealle tasolle. Se tietää suurelle osalle ihmisistä muutosta omaan elämään. Oli kyseessä sitten yrittäjä tai työntekijä.
Lamaa ei kuitenkaan pidä pelätä. Se aiheuttaa kulutukseen korjaavia ohjausliikkeitä, mutta se ei saisi lamauttaa. Lamaantuminen on pahinta mitä rahojen vähentyessä voi ihmiselle ja kansakunnalle tapahtua.
