Ihana kamala mykkäkoulu

Kuva: Ryan McGuire www.gratisography.com

Yhtäkkiä on somessa vilissyt paljon linkkejä - tuoreempia ja vanhempia - erilaisiin kirjoituksiin ja artikkeleihin mykkäkoulusta. Kuinka mykkäkoulua pitävä syyllistyy henkiseen väkivaltaan, harjoittaa kylmän harkittua pelottelua ja uhkailua. Jopa kiristystä. Mistä tämä nyt yhtäkkiä on noussut näin kuumaksi perunaksi? Mikä on näiden juttujen motiivi? Uhriutuminen?

Kun kammottava hiljainen diktaattori häärii henkisen väkivallan hekumassa, kärsii uhri suunniltaan peloista ja pelkää jättämistä, tuntee riittämättömyyttä. Ööööö...anteeksi mitä?

Onhan se varmaan ärsyttävää juu. Mutta ei kenelläkään käynyt mielessä, että ehkä sitä "mykkäkoululaista" ei vaan yksinkertaisesti huvita puhua?
Eikö ole enää olemassa oikeutta olla hiljaa?
Jos tietää, ettei tuleva keskustelu johda mihinkään hyvään,toinen kärttää jotain täysin epäoleellista ja jankuttaa typeriä juttujaan, niin onko olemassa joku hemmetin kansalaisvelvollisuus, että siihen keskusteluun täytyy osallistua? Halusi tai ei?

Yleensä jossain vaiheessa alkaa jo käyrä olla niin korkealla ja ärsytyskynnys matalalla, että täytyy saada jäsennellä ensin itsekin niitä asioita mielessään ennen avautumista. Silloin lienee paikallaan ottaa aikalisä. Ja olla sinnikkäästi hiljaa.

Parisuhteessa tämä ihmetyttää vielä normaalia enemmän. Jos mykkäkoululaisen uhria kumppanin hiljaisempi olemus niin pelottaa, pitäisikö itse tunnustaa heti kättelyssä, että kumppani on luultavasti jo lähtökohtaisesti itselle aika vääränlainen? Joku rupatteluun taipuvainen easygoing happy camper voisi olla passelimpi? Jos haluaa ferrarikyytiä ei pidä mennä traktorikauppaan ja päinvastoin?

Voisi tietysti hyvä myös olla näissä keskusteluissa ja ulostuloissa lähteä siitä, että määritellään se mykkäkoulu. Onko se täysi hiljaisuus, jossa ei vastata mitään edes kysyttäessä? Vai onko se vain sitä, että vastataan lyhyesti, yrmeästi ja pyritään pitämään kaikin keinoin kaikki ylimääräinen chitchattaily nollassa? Ollaan siis huonolla tuulella ja koitetaan viestittää toiselle, ettei kommunikointi nappaa? Kaipaan laatuaikaa itseni kanssa? Juttus ei mua nyt kiinnosta tippaakaan?

Itse ainakin usein suuttuessani valitsen hiljaisuuden. Ja ihan puhtaasti siitä syystä, ettei tulisi sanottua mitään täysin törkeää, jota saattaa (hyvin todennäköisesti) myöhemmin katua. Olisiko kuitenkin parempi sitten antaa tulla vaan kaikki asiattomuudet ja iskut vyön alle luukusta ulos juuri niinkuin ovat tullakseen? Voin kertoa, että kukaan vastapuolella olevista kuulijoista ei valitsisi jälkimmäistä. Ainakaan, jos asiaa kysyttäisiin jälkikäteen uudestaan.

Joskus taas vaan suurin osa kanssaihmisistä ärsyttää ilman sen suurempaa syytä ja haluan olla vain ja ainoastaan oman itseni loisteliaassa seurassa.

Enkä halua muuttua. En mennä henkisille kursseille etsimään kadotettua minuutta ja halailemaan ventovieraita. Pidän itsestäni tällaisena. Se lienee enemmänkin muiden ongelma, jos he eivät minusta pidä? Sekin kun on minulle täysin fine.

Kyllä se mykkäkouluksi nimitetty hiljaisuus voi joskus olla viisautta. Sellaista, joka on tarkoitettu nimenomaan suojelemaan kilpauhriutujien herkkää hipiää.

Took tu tö häänd. Vaikenen edelleen kuin muuri.