Mistä saa puhua vai saako mistään?

Ajauduin tänään oikein mielenkiintoiseen keskusteluun, jonka aihetta olen jo pitkään itsekin pohtinut mielessäni. Mistä saa puhua? Mikä on korrekti puheenaihe? Vai onko sellaisia takuuvarmoja ja turvallisia puheenaiheita enää ollenkaan? Aina tuntuu olevan joka nurkalla joku mielensäpahoittaja, jolle ei sovi joku aihe, joka kuulee jonkun vääränlaisen äänensävyn tai ahdistuu jostain. Pitääkö istua vai seistä? Mitä vaatteita tulisi käyttää? Voiko jo hakea ruokaa vai pitäisikö vielä odottaa, ettei vaikuta ahneelta moukalta? Onko soveliasta juoda alkoholia ja jos on, niin pitäisikö tyytyä yhteen annokseen vai uskaltaako ottaa ehkä toisenkin? Mitä uskaltaa kysyä, ettei tungettele tai utele? Tai ettet vaan leimaudu kateelliseksi. Muistitko hymyillä oikeassa kohdassa ja myötäillä riittävästi?
Vai olisiko kuitenkin parempi vaan heittää kissa pöydälle ja antaa palaa sen enempää miettimättä?

Luultavasti.

Puheenaiheista raha tuli heti ensimmäisenä esiin. Minulle tämän pitäisi kaiken järjen mukaan olla todella arka alue, koska olen kroonisesti ollut rahapulassa jo ties kuinka pitkään. Mutta olen päättänyt olla asian suhteen kutakuinkin sinut. Se on vain rahaa. Olen kerran aikanaan suutuspäissäni polttanut pinon laskujanikin. Vain säästääkseni hetkellisesti mielenterveyttäni. Terveys, läheiset, ystävät, perhe - kai sitä ihmisellä on hiukan tärkeämpiäkin asioita, joista kantaa huolta. Jos oikeasti pitää valita.

Tuossa keskustelussa meitä oli neljä. Meistä kaksi oli täysin erilaisella tulotasolla varustettuja, mutta molemmat silti tottuneet siihen, että aina se raha kuitenkin loppuu kesken, oli sitä paljon tai vähän.
Meidän lisäksemme mukana keskustelussa oli kaksi "tarkemman markan" ihmistä. Heille aihe oli selvästikin hankalampi. Toisesta tiedän varmasti, että raha on erittäin ikävä keskustelun aihe ja suorastaan tabu. Hänen kanssaan keskustelua rahasta tulee välttää kaikin keinoin nimenomaan, jos keskustelu kääntyy henkilökohtaisiin rahavaroihin tai niiden käyttämisiin.

Emme päässeet aiheessa kovinkaan pitkälle, kun tuli ensimmäinen kiusallinen hiljaisuus. Se oikeasti jopa nosti kiukun pintaan. Teki melkein mieli alkaa kirkua. Siinä tönötti minun ympärilläni aikuisia korkeasti koulutettuja ihmisiä, joiden elämä meinasi heittää häränpyllyä samantien, kun joku kehtasi alkaa kyseenalaistaa saako rahasta puhua ja miksei siitä saisi puhua.
Keskustelu rahasta ja sen aiheuttamista reaktioista ihmisissä päättyi. Pointti oli tullut selväksi. Erittäin selväksi. 

Pikkuhiljaa keskustelu virkosi muihin aiheisiin, kunnes toinen meistä tuhlureista rohkeasti nosti asian uudestaan esille. Kukaan ei tietenkään arvaa mihin tämä keskustelu päättyi hetken kuluttua. Samanlaiseen vaivautuneeseen hiljaisuuteen.

Ulkona istuttaessa tupakoitsijana päätin ennen pitkää kaivaa esille savukkeet. Korrektisti poistuin hieman kauemmaksi tuhoamaan terveyttäni ja haisemaan pahalta, mitä kaksi porukasta alkoivat heti ihmetellä. Ei heitä kuulemma haittaa lainkaan, tule takaisin sieltä! Samaan hengenvetoon kolmas joutui avaamaan suunsa nenä vinossa - mutta kun häntä haittaa... Tiesinhän minä tämän toki. 

Ja taas laskeutui vieno hiljaisuus.