tiistai 30. huhtikuuta 2013

Susien muuttoliike kaupunkeihin?

Lumet ovat poistuneet, mutta susista puhutaan edelleen. Kun niitä oikeita susia ei oikein enää meinaa näkyä missään, ovat lööppeihin paremman puutteessa susina alkaneet päätyä kaikki vähääkään sutta muistuttavat koirat.
Parhaaseen suoritukseen taisi yltää kerrostalossa Pohjanmaalla asuva kaupunkilaisäiti, joka sekaroituisen koiran havaittuaan julisti jo nähneensä "lapsensa susien ruokapöydässä". Mitäköhän tästä kommentista ajatteli kyseisen äidin kyseinen lapsi? Tai lapsen kaverit ja heidän vanhempansa? Minkälainen silmätikku lapsi on tämän jälkeen kaveriporukassaan?

Itselleni tästä lievästi sanottuna dramaattisesta kielikuvasta nousi mieleen Hannibal Lecter-tyylinen visio hienosti pukeutuneista susista, jotka punaviinilaseja kilistellen aloittelevat ateriointia ihmislapsen pötkötellessä hopeatarjottimella omena suussa kaikilla lisukkeilla hienossa ruokapöydässä kynttilöiden loisteessa. Melkoisia sivistyneitä kulinaristeja oletan.

Eikö tällä idiotismilla oikeasti ole mitään rajaa?

Susiaihe tässä muodossaan alkaa selvästikin olla loppuunkaluttu, kuten alkavat olla myös jäljellä olevat vähälukuiset sudet. Lööppejä silti pitää repiä hinnalla millä hyvänsä ja osalla väestöstä alkaa pyssyjen liipasimet olla hyvin herkällä. Ensimmäistä koirauhria odotellessa? Toivottavasti näiden kuumakallejen räiskinnän tielle ei osu sivullisia eikä etenkään niitä lapsia.  

Seuraavaksi petovihaajien hampaisiin ovat päätymässä karhut ja ahmat. Ilmeisesti määrätyllä osalla luomakunnan luiskaotsitsa, joista kumpuaa jonkinlainen loputon negatiivinen uhma, on evätty mahdollisuus päästä mielenterveyspalveluiden piiriin. Pitäisikö kuitenkin koittaa lähestyä ongelmaa satsaamalla rahaa sinne? Muutama pilleri huiviin ja elämä alkaisi näyttää paljon tasapainoisemmalta ja mukavammalta?
Saattaisi auttaa sivistysyhteiskunnassamme selvästi pahoinvoivia yksilöitä. Ketään nimeltä mainitsematta.


1 kommentti:

  1. Oikeassa olet tuon mielenterveyspalvelujen puutteen suhteen. Tässä mennä viikolla itseään susien suojeliaksi itseään tituleeraava nuorehko (luiskaotsa joka vaivoin näkyi heviletin alta) herra nimensä perusteella uhkasi sosiaalisessa mediassa kaikkia susien kaatoon osallistuneita käsiasetta kuvassa heilutellen seuraavin sanoin:
    "En halua ampua esim. koululaisia vaan haluan metsästää ensin sen tyypin ketä tahallaan ampui suden ja tahtoni tapahtukoon !! - .(älkää nyt herranjumala ampuko susia tai saatte multa tappo-tuomion- !!"

    Olkoonkin kyseinen ase muovinen replika, mutta erittäin ajattelematonta touhua sanoisin!
    Tämä varmaan antaa luonnonsuojelioille erittäin hyvää mainosta?
    Olisiko kyseiselle nuorelle herralle järjestettävä mitä pikimmin mielenterveyshoitoa vai mikä olisi se paras lääke moiseen touhuun?

    Mielipiteeni tämän maan suurpetopolitiikasta on hieman ristiriitainen, koska maassamme täytyy olla suurpetoja x-määrä. Mutta näiden suurpetojen paikka ei ole asutusalueilla eikä talojen pihoissa maaseudulla, vaan siellä metsässä. Määräksi laitoin x:n siksi koska nykyinen suurpetojen määrä on paikoin liikaa, mutta toisaalla taas niitä suurpetoja ei ole kuin yksittäisiä kappaleita.
    Esimerkiksi alue jolla itse asustan on lähes susivapaa. Muutamia kulkijoita löytyy kumminkin, kuten jokunen ahmakin kulkee tässä lähitienoilla.
    Ilvesten määräkin on nyt onneksi hieman taantunut menneistä vuosista, mutta vielä jokunen vuosi sitten ilveksiä ja niiden jälkiä näki jos ei päivittäin, niin kumminkin useamman kerran viikkoon.
    Tällä hetkellä pahin tilanne alueella on karhujen kanssa. Viime syksystä alueelle (ympyrä jonka halkaisija on 25km) jäi ainakin 7 aikuista karhua ilman pentuja, pari erauspoikaa ja ainakin yksi pennun kanssa liikkuva karhu. Eli vähintään 11 eri karhua Näistä 4 aikuista ja 1 eraus oli sellaisia mitkä vierailivat talojen pihoissa aika aktiivisesti. Vaikka yksi eniten vierailuja tehnyt karhu kaadettiin erityisluvan turvin, niin parille muulle olisi mielestäni pitänyt myös saada kaatolupa, koska SRVA porukka kävi näitä hätyyttämässä useita kertoja pois pihoista. Mutta tulos oli vain se että joko piha vaihtui tai karhu kiipesi puuhun odottamaan että koira ja ihmiset lähtee pois.

    Nyt karhut alkaa olemaan jo hereillä ja ensimmäisiä viitteitä on jo ilmassa että sama touhu jatkuu.

    Joku tolkku pitää olla joka toiminnassa ja määräänsä enempää ei voi suurpetojakaan olla!
    Enkä ala ketään nimeämään, mutta on niitä pillerin tarvitsijoita myös ns. luonnonsuojeluporukan keskuudessa jos niitä kerta on metsästäjien joukossa!

    -Sami-

    VastaaPoista